Olavi Angervolle näytteleminen on ammatti, johon valmistuu koko elämällään
Rovaniemen steinerkoulussa: 2010–2019
✏️ Lempiaine koulussa:
Historia.
😄 Hauskin muisto Rovaniemen steinerkoulusta:
Luokkaretki Islantiin 8.-luokalla.
💡Koulussa oppimani asia, josta on hyötyä elämässä:
Ensimmäisenä tulee mieleen ruokapöytätavat.
🫵🏻 Mitä sanoisit ysiluokkalaiselle itsellesi:
Sinä riität, sinä et ole yksin.
Olavi Angervo siirtyi Rovaniemen steinerkoulusta Lyseonpuiston lukioon, jossa hän kertoo viihtyneensä erinomaisesti. Uuteen kouluun tutustumista oli jakamassa moni vanha luokkakaveri, ja lukiosta löytyi uusia ystäviä.
– Ennen lukioon menoa kuulin puhuttavan, että vaihtaminen steinerkoulusta ”normilukioon” voisi tuntua kummalliselta, mutta en todellakaan kokenut asiaa niin. Koin saavani steinerista hyvät valmiudet lukiota varten ja ennen kaikkea intoa oppimiseen.
Olavi kertoo tienneensä lapsesta asti, että hän haluaa oppia ja tulla näyttelijäksi. Ala-asteelta asti hän haaveili Teatterikorkeakoulusta.
– Rakastuin näyttelemiseen 9-vuotiaana, ja siitä lähtien olen hakenut näyttelemään kaikkeen mahdolliseen, mitä on sattunut tulemaan vastaan. Lukion abivuonna pääsin osallistumaan Teakin valintakokeisiin ensimmäistä kertaa. Tipuin valintakokeiden alkuvaiheessa, mikä tuntui suurelta takaiskulta vuosien odotuksen jälkeen.
Olavi ei kuitenkaan lannistunut vaan päätti hakea kouluun niin monta kertaa, että pääsee sisälle. Hän valmistui ylioppilaaksi keväällä 2022, ja saman vuoden kesällä hän meni suorittamaan varusmiespalvelustaan Sodankylän Jääkäriprikaatiin.
– Keväällä 2023 hain Teakiin uudemman kerran ja pääsin kuin pääsinkin sisään. Tämä oli elämäni suurin unelmien täyttymys!
Aamusta iltaan jaetun intohimon parissa
Haastatteluhetkellä Olavi opiskelee kolmatta ja viimeistä kandivuottaan Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa näyttelijäntaiteen koulutusohjelmassa. Hän toteaa rakastavansa elämäänsä.
– Olen todella kiitollinen, että saan tehdä minulle rakkainta asiaa aamusta iltaan. On myös hämmentävää, kun ympärillä on ihmisiä, jotka jakavat saman intohimon ja joilta opin valtavasti. Meillä on turvallinen, tärkeä ja lämmin 14 hengen luokka, josta olen löytänyt myös lähimpiä ystäviä elämääni.
Opiskeluun on sisältynyt tanssia, akrobatiaa, improvisaatiota, musiikkia, teatterihistoriaa, näytelmänlukua, laulua, näyttämötaistelua, liikuntaa, puheopetusta, useita erilaisia näyttelijäntyöntekniikoita sekä koulun sisäisiä teatteri- ja tanssiproduktiota.
– Luokkamme yhteiset opinnot kruunaa produktio Helsingin kaupunginteatterissa. Teemme teatteriin Sofokleen kirjoittaman yli 2 400 vuotta vanhan tragedian Antigone. Kevään päätteeksi valmistun näyttelijäntaiteen kandidaatiksi, ja aloitan syksyllä kahden vuoden mittaiset maisteriopinnot.
Intensiivisen opiskelun lomassa Olavi nauttii vinyylilevyjen kuuntelemisesta ja kirjojen lukemisesta. Hän käy myös kuntosalilla ja pelaa jalkapalloa.
– Näyttelemisen lisäksi suhtaudun intohimoisesti Magic the Gathering -keräilykorttipeliin, jonka parissa tykkään viettää paljon aikaa itsekseni ja ystävien kanssa pelaten.
Unelmointia ja paljon työtä
Olavi kuvailee päätyneensä näyttelijäksi sekä unelmoimalla että tekemällä paljon töitä unelmansa eteen.
– Minulla oli ja on edelleen valtava halu oppia, ja näyttelemisen suhteen se ei oikein onnistu muuten kuin näyttelemällä.
Toisaalta näytteleminen on Olavin mukaan siitä kiehtova ammatti, että siihen valmistautuu koko elämällään.
– Kaikenlaisista kokemuksista, taidoista ja tunteista elämän varrella on näyttelemisessä hyötyä, koska juuri niistä näyttelijä ammentaa ilmaisunsa. Minulle tärkeää on mielikuvitus ja sen vaaliminen. Koen sen olevan näyttelijän tärkein työkalu.
– Teatterikorkeakoulussa olen ymmärtänyt, että näyttelijäksi kasvaminen on itse asiassa paremmaksi leikkijäksi pyrkimistä. Olen päässyt lähemmäksi omaa lapsuuttani.
Jos saisit päättää, millaisena näkisit Rovaniemen steinerkoulun vuonna 2050?
Toivoisin, että Rovaniemen steinerkoulu olisi yhtä lämmin ja turvallinen kuin omana opiskeluaikanani. Parhaimpia puolia steinerkoulussa oli luokkalaisten lisäksi opettajat, jotka todella tunsivat oppilaansa ja halusivat auttaa parhaansa mukaan.
Pidän myös tärkeänä, että sain kulkea yhtäjaksoisesti 9 vuotta saman luokan kanssa. Se luo turvallisen tilan kasvaa omana itsenään ja ympärilleen elämänmittaisia ystävyyssuhteita.
Toivon, että steinerkoulu pitää kiinni taiteen ja käsityön tekemisestä, minkä merkitys vain korostuu kiihtyvässä maailmassa: joka-aamuisesta päärynäpuuhuilun soitosta, kuorolaulannasta, oman leivän tekemisestä viljan istutuksesta lähtien, oman puukon – ja valomiekan – veistämisestä, maalaamisesta, housujen valmistamisesta, iki-ihanasta eurytmiasta pastellin värisissä luokissa pastellin värisissä kaavuissa klassisen pianon soidessa tai itse tehdyn kouluvihon kannen marmoroinnista.
Juttu on osa Rovaniemen steinerkoulun 40-juhlavuoden kaverikirjasarjaa, jossa esittäytyvät Rovaniemen steinerkoulun oppilaat eri vuosilta. Katso kaikki haastattelut tästä